Cetinje

Dubrovnikista matka jatkui bussilla Monte Negroon. Yhdella bussilla paasi rajalle Hertzeg Noviin, josta olimme paattaneet ottaa bussin joko Bariin, Kotoriin tai Budvaan. Mika ikina lahtisi seuraavana, koska emme osanneet itse paattaa. Osoittautui, etta bussit lahtivat samaan aikaan, joten jaimme hammennyksen vallassa pyorimaan lipunmyyntitiskin eteen. Kysyessamme neuvoa lipputadilta hanen mielestaan ainakaan Budvaan ei kannattanut menna. "There is nothing special" olivat hanen sanansa. Mustana hevosena vedimme sitten pakasta Cetinjen pysahtyneen pikkukaupungin, jonne otimme bussin.

Likaisessa jo parhaat paivansa nahneessa bussissa me naimme eraat upeimmista maisemista talla matkalla. Eraassa vaiheessa bussi kulki samalla korkeudella lentokoneen kanssa tieta, jolla ei pientareita tunnettu. Jannitysmomentteja matkalle saatiin myos poliisi- ja lehmapysaytysten muodossa. Huimin hetki taisi olla kuitenkin takaovien yllattava avautuminen vieresta korkeuksissa. Onneksi kuski tajusi nopeasti nojaavansa vaaraan nappiin ja pisti ovet takaisin kiinni. Millalle liittymaton ovien avautuminen oli jo tuttua Sarajevon ja Mostarin valiselta junamatkalta. Viimeisen vaunun perassa kuvatessa pitaa olla varovainen tunneliin mentaessa. Vanhan junan ovet eivat kesta paineenvaihteluja vaan saattavat lavahtaa auki koska tahansa. Myohemmin Millan yrittaessa livahtaa takaisin junan perapaahan kuvaamaan, tuli eras mies polvillaan rukoillen hakemaan hanta pois.

Cetinjella on kahdet kasvot vaurautta ja koyhyytta. Linja-autoaseman vessa on nurkan takana pusikossa. Hotelleissa jaettava turistibrosyyri on hienompi kuin koskaan missaan nakemamme. Vessapaperi vessoissa on joko hajustettua ja puuteroitua tai sita ei ole ollenkaan homeisessa 60-luvulta olevassa haisevassa ruskeassa rivistossa. Ihmiset kayvat joka ilta kavelylla keskustassa kadulla ja syomassa kadun varren kuppiloissa viimeisen paalle laitettuina toisten istuessa likaisina laitakaupungilla. Talot ovat ulkopuolelta huonossa kunnossa, osa pelkkia luurankoja. Sisalla on kuitenkin selkeasti tehty remonttia. Television mainoksista paatellen remonttibuumi taalla pain on melkoinen. Hammentava pysahtynyt sekoitus uutta ja vanhaa.

Eilen paatimme kaljoitella ennen muslimien kansoittamaa Albaniaa, koska taalla baareissa nakyy viela satunnaisesti naisiakin. Majapaikkaamme mennessamme totesimme, ettei vetta ei vessaan tule. Emme jaksaneet siita huolehtia, vaan kavimme nukkumaan. Aamulla vedet olivat edelleen poikki. Alkuperainen tarkoitus oli lojua tama paiva kylpyammeessa ennen Albaniaa, mutta vedepuutteen vuoksi suunnitelma oli tyssata. Emme jaksaneet kuitenkaan hotkyilla, vaan lahdimme likaisina kaupungille kahville. Paatimme vaihtaa maisemaa, jos vetta ei ilmesty takaisin. Saimme selville, etta vesi on poikki koko kaupungista, eika kukaan tieda, koska se saadaan takaisin. Pakattuamme menimme viimeista kertaa vessaan. Kokeilin piruuttani vetaa ja vesi oli palannut. Saimme siis kylpymme ja hemmottelumme.

Huomenna matka jatkuu Albaniaan, johon Monte Negrosta ei mene julkisia. Saattaa tulla taksikeikka taas.