Kruja

Paatimme karata Tiranan hulinasta laheiseen vuoristossa sijaitsevaan kaupunkiin paivaksi. Tiranasta menee suoraan busseja Krujaan , mutta saapuessamme paikkaan, josta bussit lahtevat, siella ei ollut suoria vuoroja tarjolla. Paadyimme bussiin, joka meni laheiseen pikkukylaan, josta oli toinen bussi haluamaamme kaupunkiin. Paikalliset huolehtivat meidat oikeaan pikkubussiin ja paasimme Krujaan. Krujassa oli ensimmainen todellinen turistikuja, jossa myytiin kaikkea mahdollista antiikista Kreeta-sytkareihin. Olisimme mielellamme katselleet antiikkia ja ehka ostaneetkin, jos myyjat eivat olisi olleet niin innokkaita esittelemaan meille kaikkea. Taisimme olla melkein ainoat turistit tahan aikaan kylassa. Saimme kuitenkin kujan kuljettua loppuun ja paasimme paanahtavyydelle, linnalle, jossa oli massiivinen Skanderbeg-museo.

Skanderbeg on Albanian kansallissankari, joka johti 1400-luvulla albaanit voittoon ottomaaneista. Museossa oli muun muassa oma huoneensa kaikille Skanderbegista kirjoitetuille kirjoille ja kuvia eri maissa olevista Skanderbegin patsaista. Hanen miekkansa ja kyparansa kopiot olivat myos museossa. Alkuperaiset ovat Wienissa, miksi siella, emme tieda. Taalta saa kaikkea mahdollista Skanderbeg-kraasaa. Hienoimpia ovat ehka kavyilla tai simpukoilla koristellut brandypullot. Ostimme marketista yhden viinipullon Skanderbegin viinitilalta tullutta punkkua kolmella eurolla. Skanderbegien olisi kannattanut keskittya taistelemiseen, viinia jalkelaiset eivat osaa tehda.

Lahtiessamme kohti Tiranaa, saimme kokea ensimmaisen aidon turistihuijausyrityksen. Bussimatkojen hinnat vaihtelevat 30:sta 300:aan lekiin, joka vastaa noin 0,30-3,00 euroa. Kokemuksemme mukaan hinta on noin euron tunnilta, kilometreilla ei ole valia. Pikkubussin mies ehdotti vievansa meidat Tiranaan 1500 lekilla. Luonnollisesti emme suostuneet, jolloin hinta tippui tippumistaan paatyen 500 lekiin. Paikalle oli kuitenkin ilmestynyt eras paikallinen nainen, joka oli myos menossa Tiranaan. Paatimme lyottaytya hanen seuraansa. Istuimme tien reunassa hanen kanssaan odottamassa, etta bussikuskit, joita paikalla oli useita, tulevat jarkiinsa ja vievat meidat kohtuuhinnalla eteenpain. Lopulta hinnasta paastiin sopuun ja matka laheiseen pikkukaupunkiin alkoi. Pikkukaupungista piti olla taas bussiyhteys Tiranaan. Seurueeseemme oli siina vaiheessa liittynyt jo kolme paikallista nuorta miestakin, ja yhdessa naisen kanssa he olivat sita mielta, ettemme jaa odottamaan seuraavaa bussia, vaan kavelemme vieressa kulkevalle moottoritielle. Lahdimme talsimaan ramppia pitkin jonossa. Pojat pitivat huolta, etta pysymme mukana ja aivan tien reunassa. Paastaksemme oikealle puolelle tieta, meidan piti ylittaa moottoritie. Yksi pojista jopa nappasi Minnaa kadesta ja juoksi kasi kadessa tien yli. Toinen oli juossut tien yli jo aiemmin ja pysayttanyt meille oikean bussin. Paikallisten ihmisten avuliaisuus on aivan omaa luokkaansa.

Huomenna kohti Gjirokastraa, jonne on kuuden tunnin bussimatka. Siella on todennaikoisesti viimeinen mahdollisuus ostaa hassuja Albanian tuliaisia, kuten t-paitoja tai bunkkerituhkakuppeja, joten lahetelkaa viestia, jos sellaista tahdotte.