Noh, nukkumisestahan ei tullut juuri mitään likaisessa, täpötäydessä, kuumassa ja ilmastoimattomassa bussissa, mutta emme antaneet sen lannistaa itseämme aamukuudelta Tiranaan saapuessamme. Päin vastoin tuntui hyvälle olla takaisin tutussa paikassa.
Marssimme Tiranan keskustassa olevaan International hotelliin kysymään, koska heidän aamupalansa alkaa ja tietävätkö he, mistä voisi järjestää lennon Pristinaan. Saimme yöllä bussissa vinkin eräältä liikemieheltä, että Belleair lentää päivittäin Tiranan ja Pristinan väliä parinkympin hinnalla. Jonkun ajan odotuksen jälkeen söimme reissun parhaan aamupalan, jolla hintaakin oli enemmän kuin normiyöpymisellämme, ja lähdimme metsästämään lentoa.
Onneksi kommunistinen ateismi näkyi vielä aukioloajoissa ja löysimme kadullisen auki olevia matkatoimistoja. Valitettavasti siitä ei ollut apua, koska lentoja ei ollut sunnuntaisin, joten pääsisimme turvautumaan seuraavanakin yönä bussiin. Bussiin, jossa Minna nukkui takapenkillä nurkassa edessä olevan naisen kaataessa penkkinsä Minnan syliin. Millan syliin taas kaatuili keskimmäisellä penkillä nukkuva 160 senttinen 40 kiloinen kolmikymppinen kosovolaismies, joka yritti aina herätettäessä tuputtaa mukana olleita ruokiaan Millalle.
Päivä Tiranassa sujui kotoisasti kiertäessä aiemmin katsomatta jääneet nähtävyydet ja puiston penkillä univelkaa kuitatessa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment