Ensi töiksemme aamulla selvitimme bussiasemalla, että Pristinasta kulkee yöbusseja Sarajevoon. Sillä pääsisimme ongelmitta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Sarajevoon ja meille jäisi kaksi päivää aikaa Pristinassa. Sitten taksilla hotelliin ja nukkumaan muutamaksi tunniksi.
Pristinan autokannasta noin kolmasosa on UN-autoja ja rakennuksistakin iso osa oli heidän hallinnassaan. Muuten meno näytti normaalilta arjelta, jossa jännitteet eivät suuremmin turistin silmään pistäneet. Kaikki paikalliset olivat kylläkin hyvin ihmeissään, kun heille selvisi, ettemme olleet missään töissä alueella, vaan ihan aitoja pesunkestäviä turisteja. Myös tapaamamme Suomessa asuva lomalla ollut kosovolaismies oli hyvin hämmästynyt. Ero Albaniaan Pristinassa oli selkeä. Kosovo on ilmiselvästi entisen kommunistisen maan osa. Kuten Minna sanoi, "Täällä haisee Virolle, ja mulla on kotoinen olo".
Kolusimme päivän kaupunkia ja shoppasimme halpoja kenkiä. Yritimme saada hieman poliittista kinaakin aikaiseksi keskenämme. Minna onneksi keskeytti turhan väittelyn ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan, joten emme saaneet kertaakaan riideltyä koko reissun aikana. Pohdimme tekevämme seuraavana päivänä ennen yöbussin lähtöä retken Prizrenin pikkukaupunkiin, jos vain jaksamme herätä tarpeeksi ajoissa. Kaksi bussiyötä vei kuitenkin veronsa ja Prizren jäi näkemättä.
No comments:
Post a Comment