Tirana

Kuumuus jatkuu jatkumistaan. Lampotila on edelleen lahempana neljaa kuin kolmeakymmenta. Pohjoisen tytoilla alkaa olla vitsit vahissa, kun kylman suihkun virkistava vaikutus jatkuu maksimissaan minuutin, jos vetta siis yleensakaan tulee suihkusta. Ymmarramme hyvin, miksi taalla vietetaan yleisesti siestaa. Jopa museot ovat kiinni paivan kuumimmat tunnit.

Sahkolaitos katkoo sahkot parin paivan valein muutamaksi tunniksi saastaakseen sahkoa. Vesi tulee usein sahkopumpulla, joten vettakaan ei naiden katkojen aikana saa kraanasta. Jos asiaa yrittaa tiedustella laitokselta, he sanovat olleensa toissa alueella ja katkaisseensa sahkot sen vuoksi, vaikka kaikki tietavat sahkopulan olevan melkoinen. Kaupoissakin on valot aina pois, jos asiakkaita ei ole ja ne laitetaan paalle asiakkaan astuessa kauppaan, ainakin ulkomaisten asiakkaiden tullessa.

Tirana on meluisa ja liikenne on aika hurjaa. Diktatuurin aikaan autojen yksityisomistus oli kiellettya, joten nyt kaikki ovat ostaneet oman auton ja harjoittelevat ajamaan hirvealla vauhdilla. Peruuttaminen ei oikein viela onnistu suurimmalta osalta, mekin olemme meinanneet jaada alle pariin kertaan. Onneksi mitaan ei ole sattunut, koska peruuttaessaan albaanit sentaan ajavat hitaasti. Taalla ei kayda iltakavelyilla vaan ajeluilla, joten ruuhkat ovat pahimmillaan illalla, kun koko perhe mummia myoten on pakattu autoon ja lahdetty ajamaan rundia kaupungille. Monista lahteista olimme kuulleet teissa olevien reikien olevan suurin vaara Albaniaan matkustettaessa. Tama pitaa paikkansa. Milla ei ole koko aikana suostunut astumaan kaivon kannen paalta, koska on vakuuttunut siita, etta ne pettavat. Tanaan pelko osoittautui osittain oikeaksi, kun yhdessa viemarissa ei ollut kantta laisinkaan.

Hieno Hoxhan tyttaren isalleen muistomerkiksi suunnittelema Pyramidi rapistuu kuin Finlandia-talo, marmorit tippuvat piirrellyilta seinilta. Sen tarkein kayttotarkoitus tata nykyaan on toimia kiipeilytelineena ja liukumakena lapsille. Sisaan ei paase ja ovet on tukittu lastulevylla. Hoxhan vanha asunto on jemmattuna pensaiden taakse keskelle baareja kuhisevaa katua. Ainoa, mista sen voi tunnistaa, on aseistettu vartija pihalla, joka ei halunnut tulla kuvatuksi, vaan heristi sormeaan. Kyseisen herran muistosta pyritaan siis paasemaan eroon, eika uljasta kullattua patsastakaan ole enaa vuosiin ollut pystyssa paraatipaikalla. Sosialistista realismia Albanian suljetuilta vuosilta oli kuitenkin nahtavissa taidemuseossa. Osa teoksista oli aika aika pysayttavia, kuten taulu International will be the new world, jossa mies vankilan pihalla odottaa hirttamista.

Kavimme eilen mielenkiintoista keskustelua hostellissamme tyoskentelevan paikallisen miehen kanssa mustalaisten asemasta Albaniassa. Aihe, johon vaistamatta paatyy nahtyaan yolla lapsen yksin nukkumassa keskella paakavelyakatua. Kaikilla muilla vahemmistoilla on etnisen vahemmiston status, koska heidan puoliaan pitavat valtiot, joihin he voisivat tarvittaessa menna. Mustalaisilla ei ole omaa valtiota, joten heilla on vain kielivahemmiston status, joka takaa vahemman oikeuksia.

Kaksi ateistia joutui tanaan myymaan sielunsa lansimaisesta ruoasta, kunnon kupillisesta kahvia ja ilmastoinnista. Menimme matkaoppaan suosittelemaan ravintolaan syomaan lounasta. Kesken tilaamisten huomasimme olevamme amerikkalaisten lahetyssaarnaajien pitamassa paikassa syomassa, jossa sokeripusseissakin oli raamatunlauseita. Ruoka oli kuitenkin sielun arvoista. Millan uhattua kampata kalakuviolla varustettu tarjoilija ja piirtaa kynalla jalat kalalle, poytaan tuli esittaytymaan suomalainen saarnaaja. Han vaitti, ettei ollut kuullut juurikaan meidan puheistamme, mutta pahoin pelkaamme kailottaneemme aika kovaa. Han oli tunnistanut kielen, kun olimme sanoneet eraiden hostellissamme majoittuvien apinoiden olevan perseesta...

Huomenna suuntaamme Tiranan lahistolla olevaan Krujan pikkukylaan ja seuraavana paivana etelaan. Hyva, etta edes kaksi ihmista lukee tata blogia ;)